Tämä viesti on saatavilla myös: englanti, saksa
Muistan vieläkin elävästi, kun nuorena lastenhoitajana aloitin päiväkodissa työskentelyn. Miten nautin lasten kanssa touhuamisesta ja leikkimisestä, ja miten lapset nopeasti tottuivat minuun ja tulivat luottavaisesti syliin ja lähelle. Lapsissa tunnereaktiot näkyivät niin selvästi, että se oli välillä hämmentävääkin nuorelle lastenhoitajalle. Minulla ei ollut nuorempia sisaruksia, enkä ollut kovin tottunut lasten hoitoon. Kuitenkin tunsin alan omakseni. Erityisesti minulle on jäänyt mieleen ikävä tilanne, kun istuimme ruokapöydässä pikkuisten kanssa syömässä. Eräs lapsista ei halunnut syödä ruokaa, sanoi sitä pahaksi, ja eräs vanhempi lastenhoitaja oli sitä mieltä, että lapsen kuuluu syödä kaikki, mitä lautasella edessä on eikä ruokaa sanota pahaksi. Lapsi-parka istui pitkään pöydässä, eikä pystynyt syömään ruokaa. Hoitaja itse asiassa pakotti lapsen syömään, sillä seurauksella, että lapselta tuli oksennus. Itse olin niin kokematon vielä tuolloin, etten osannut puuttua tilanteeseen mitenkään. Onneksi tänä päivänä suhtautuminen lasten ruokailuunkin on muuttunut.
Lastenhoitaja, Suomi