Joka kerta, kun menen nakkikioskin ohitse tulee mieleen muistoja, kun sunnuntai-iltapäivisin isäni vei minut katsomaan Hessu Hopoja ja Uuno Turhapuroja elokuvateatteriin. En minä niin niistä Turhapuroista välittänyt, enkä leffan jälkeen äidiltä salaa syödyistä höyrynakeistakaan, mutta oli kivaa päästä elokuviin ja pitää suurta salaisuutta, että oltiin syöty nakkeja. Kummisetäni taisi olla suuri porilaisten ystävä, kun seurakunnan päiväkerhosta takaisin tullessa hän osti meille porilaisen puoleksi ja sitä ei saanut kertoa hänen vaimolleen, kummitädilleni. Kummitätini odotti odotti meitä palaavaksi ruoka pöydässä ja olimme puolikkaan porilaisen jälkeen aivan hirveän nälissämme...
Lastentarhanopettaja, Suomi